HAHKAPAALIKAT - IITIN MURRE, IITTILÄISIÄ TARINOITA - Vuodatus.net -

Time 2020-10-01 02:03:59

Web Name: HAHKAPAALIKAT - IITIN MURRE, IITTILÄISIÄ TARINOITA - Vuodatus.net -

WebSite: http://hahkapaalikat.vuodatus.net

ID:65796

Keywords:

MURRE,IITTIL,HAHKAPAALIKAT,

Description:

Laitetaanpa tähän Lasse Saressalon teksti ja linkki Suomen Kotiseutuliiton sivuilta. Kotiseutuliitto valitsi tämän Aino Valli -teoksen yhdeksi finalistiksi Vuoden kotiseututeos -kilpailussa  2015.Iiskola, Pertti et al: Lählätti min tänne Iittih. Iittiläistä elämänmenoa Aino Vallin kuvaamana. Iitin Kotiseutuyhdistys r.y. 2015. 250 s.”Mie vaan levitän nää hielat täh tiel” sanoi Ryypön mummo, kun oltiin hakemassa häntä nuorimman pojan 60-vuotispäiville Valkealassa. ”Perustelut ontuvat, mutta paikallistaminen meni nappiin” totesi professori Alhoniemi, kun palautti murretentin vastauksia. Siinä omakohtaiset kokemukseni Iitin murteesta, jota maisteri Aino Valli kokosi 1920-luvulla 43000 sanalipun verran ja työsti ajan myötä niistä viisituhatta sivua laajan Iitin ja Jaalan etymologis-kansatieteellisen sana- ja perinnekirjan, joka julkaistiin postuumisti Iitin kunnan 450-vuotisjuhlavuotena 1989.”Kun ne rohvessyörit min nys siit lählätti tänne Iittih suureh ja vaivanaloiseh hommah, nii ne käski min kuvaah kaik vanhat työt, kapinneht sen semmottiset. Mum milläs mie velkahii opinkkävijä mitän kuvasin!! Näin kertoi omalla iittiläisellä murteellaan sanastus- ja keruutyönsä alkua ja siihen liittyvää valokuvakokoelmaa maisteri Aino Valli luovuttaessaan hallussaan olleen kuvakokoelman Sanakirjasäätiölle. ”Velaks mie en ilennyk kuva-aparaattii ostaam muk kum mie siit sain säätijöst ensimmäisel litviikkim, nii kohlasteh mie hankin vähäsen koneholevan, nyv vaa sellassen halvemparkasen, nii ko siit näist kuvistkih näätten.”Ja vaikka kuvauslaite olikin vähän halpa ja huononlainen, sen avulla Valli talletti ainutlaatuisia otoksia iittiläisestä kansanelämästä ja iittiläisistä murteentaitajistaan tuleville sukupolville ihmeteltäväksi.Anni Vallin murrekeruun aineistoista ja ainutlaatuisista valokuvista Iitin Kotiseutuyhdistyksen aktivistit ja iittiläisestä kansankulttuurista kiinnostuneet kaksitoista kirjoittajaa ovat koonneet teoksen, joka kunnioittaa ääriuutteran kerääjän ja tallentajan Aino Vallin elämäntyötä ja on samalla kunnianosoitus katoavalle iittiläiselle kielimuodolle ja kansankulttuurille.Teoksessa tarkastellaan Aino Vallin elämää ja hänen työtään Iitin ja Jaalan murteiden sanastustyössä. Hän kulki talosta taloon, torpasta torppaan, kuunteli ja kerrotti kanssaihmisiään. Itsekin murteentaitajana – kotiseudullaan kun kulki – hän sai ihmiset muistelemaan, puhumaan arjesta ja pyhästä ja näin vuosien mittaan koostui Suomen suurin yhden murteen sanakokoelma kontekstitietoineen. Sanastus ei ole helppoa, murremuotojen kirjaaminen tarkekirjoituksella on hidasta ja Vallin työmenetelmänä olikin kirjata muistiin saamansa ja kirjoittaa ne välittömästi sanalipuille arkistoon vietäväksi. Keruu-urakan jälkeen hän käsitteli vuosikausia saamaansa saalista ja työsti yllä mainitun sana- ja perinnekirjan, jonka valmistumista ei kuitenkaan ehtinyt enää nähdä.Yhtä tärkeää kuin sanastus- ja murteentallennustyön hedelmät, ovat tässä teoksessa Aino Vallin erinomaisen kertovat valokuvat entisestä Iitistä. Kun kuviin vielä liittyy iitinmurteinen kuvateksti, ollaan aika syvällä siinä maailmassa, jota Aino Valli koko elämänsä ajan halusi kuvata. Ja kun tekstiin vielä liittyy muistitietoa tapa- ja uskomusperinteestä, ei juuri parempaa voisi tarjota. Vaikkapa kuva, jossa ollaan tekemässä vihtoja: ”Ku ensimmäisel uulel vihlal kylpöö kesäl, nii sit ku tulee saunast pois, siit pitää kääntyvät takaperij ja lalvast ottaa vihtaa kiinnij ja heittää vasemman olkapäänsä ylittes saunankatolle. Jos tyv kääntyy kirkkoo kohlen, nii siit sinä vuonna kuolee”. Tai kuvateksti, joka kertoo takassa palavasta tulesta: ”Nii se ol ennen täskih suora totto, kivist tehty, ettei sauhu sisäh tulluj ja siit risoi pantih koivuhaaruh että lämmin ei ulos päässy. Ei sit pielttii ollu.”Kirjan artikkelit kertovat Aino Vallin elämästä ja sijoittavat ne iittiläiseen maailmankuvaan ja osaksi nykyiittiläistäkin identiteettiä. Kaiken kaikkiaan hieno ja kunnioittava muistoteos naisesta, joka tallensi Iitin!Niin, tuo otsikon murha tarkoittaa suurta.Lassi Saressalo Iitin Kotiseutuyhdistys julkaisi kirjan, joka kertoo murretutkija Aino Vallista. Kirjan otsikko on "Lählätti min tänne Iittih suureh ja vaivanaloseh hommah"  - kuten alemmassa viestissä tässä blogissa kerrottiin. Nyt kirjaa voi ostaa Iitin kirjastosta, kunnantalon Monitorista, Iitin kirkonkylän kylätalosta käsityöläisten myymälästä (kesäaikaan), Vuolenkosken kyläpisteestä, Jaalan Apteekista ja Taito Kymenlaakson myymlästä Kouvolan Valtarissa.Kirja on saanut erittäin hyvän vastaanoton. Se sai myös finalistipaikan Vuoden kotiseututeos -kilpailussa 2015. Iitin Kotiseutuyhdistys julkaisee kirjan Aino Vallista. Ohjelmallinen julkistustilaisuus on  28.6.2015 klo 13 Ravilinnassa Iitin Kausalassa. Tervetuloa tilaisuuteen!Kirja esittelee Aino Vallin, os. Oksanen. Hän teki suunnattoman suuren työn kootessaan Iitin murretta ja kansanperinnettä 1924 - 1930. Myöhemmin hän kokosi aineistosta sanakirjan nimeltä "Iitin ja Jaalan etymologis-kansatieteellinen sana- ja perinnnekirja". Nyt julkaistavan henkilökirjan nimi on hauskasti "Lählätti min tänne Iittih suureh ja vaivanaloseh hommah". Kirja tarjoaa historiaa, tarinoita, sanontoja ja vanhoja valokuvia. Lisäksi se tarjoaa meille jälkipolville tietoa siitä, millainen ihminen ja työmyyrä tämä Aino Valli olikaan. Hahkapaalikkojen toiminta Iitin murteen parissa perustui ainostaan ja vain Aino Vallin jättämän valtavan "toidistusaineiston" pohjalle. Kiitos Sinulle, Aino, sinne yläilmoihin! Olet kirjasi ansainnut. Ikävä kyllä blogimme kuvat aikaisemmilta ajoilta ovat hävinneet. Syynä oli blogialustan, Vuodatuksen, uusiutuminen; sen yhteydessä palvelinkone hävitti vanhat kuvat.Vaikka hahkapaalikat eivät enää kokoonnukaan, on edelleenkin ajatonta tekstiä iitin murteella luettavissa tästä blogista: Sivuilta (oikealla) aiheenmukaisesti järjestettynä. Tarkastele myös linkkilistaa sillä silmällä. Kulttuuriretki Lahteen oli ti 17.4. Lähtö tapahtui kirjaston parkkipaikalta klo 14 kimppakyydein. Menimme tutustumaan Lahden museon Jugend-näyttelyyn.Siellä olikin vaikuttava näyttely, jossa oli niin tekstiilejä, huonekaluja, rakennuksien valokuvia, maalauksia, veistoksia, julisteita, keramiikkaa, valaisimia, kuin mattojakin. Todella paljon tyypillistä Jugend-tavaraa. Valokuvat antoivat myös hyvin kuvaa sen aikaisesta, tyylikkäästä ympäristöstä, mm. kukkaistutuksista Lahdessa.Kulttuurisen retkeilyn päätti nautinnollinen kahvihetki Lahden sataman kahvilassa. Tämä jäi nyt tällä erää viimeiseksi hahkapaalikoinniksi. "Houha savolain" Anja sanoo rupeavansa eläkemummoksi ja niin ollen ei sähentele enää Iitissä. Iitin murre ja iittiläiset tarinat ovat tämän blogin aiheina. Murteesta ja perinteestä kiinnostuneiden joukko kutsuu itseään nyt Iitissä hahkapaalikoiksi. Hahkapaalikka tarkoittaa henkilöä, joka mennä hössöttää ympäriinsä ja touhuaa kovasti. Heidän löytöjään Aino Vallin sanakirjasta löydät tästä yläpuolelta SIVUILTA aiheenmukaisesti koottuina.

TAGS:MURRE IITTIL HAHKAPAALIKAT 

<<< Thank you for your visit >>>

<p><strong>Iitin murre ja iittiläiset tarinat ovat tämän blogin aiheina. Murteesta ja perinteestä kiinnostuneiden joukko kutsuu itseään nyt Iitissä hahkapaalikoiksi. Hahkapaalikka tarkoittaa henkilöä, joka mennä hössöttää ympäriinsä ja touhuaa kovasti.</strong><strong> Heidän löytöjään Aino Vallin sanakirjasta löydät tästä vasemmalta SIVUILTA aiheenmukaisesti koottuina.<br /></strong></p>

Hot Websites